Lupa evätty pysyvästi

CCO 1.0
CCO 1.0

Kahdeksan tupakoimattoman päivän jälkeen tupakantuska ei suinkaan ole helpottanut vaan tuntuu nyt olevan huipussaan. Alkuhan menikin suht kivuttomasti.

Sisäinen nikotiinihirviöni tuntuu olevan Potter-kirjojen arkkivihollisen, Lordi Voldemortin, kaltainen sinnikäs tyyppi: vaikka se kärsii ja kituu ja hajoaisi palasiksi, se kerää voimia ja iskee kun vähiten odottaa.

En tietenkään anna Vollelle periksi. Tuskasta huolimatta iloitsen tupakanhajuttomuudestarahojen säästymisestä ja erityisesti huonon omantunnon puuttumisesta, ja yritän ajatella mahdollisimman paljon kaikkea muuta kuin tupakkaa, ällöttävää tupakkaa. Samalla suhtaudun itseeni kuin koe-eläimeen: ahaa, nyt se käyttäytyy noin ja aijaaha, nyt se yrittää tuota kautta ulos.

Olen jo selvästi aloittanut ensimmäisen repsahduksen petaamisen. Samat kuviot toistuivat myös ensimmäisellä (onnistuneella) lopetuskerralla. Harmi, että silloista tupakoimattomuuspäiväkirjaa ei ole enää tallessa, joten en voi tarkistaa, mutta muistelen, että repsahduksia/lipsahduksia tapahtui 1-2 ensimmäisten kuukausien aikana ja molemmat olivat vain savukkeen tai korkeintaan muutaman mittaisia. En antanut itselleni uutta lupaa polttaa enkä lannistunut takapakeista.

Se, miten kymmenen vuoden polttamattomuus muuttui yllättävän nopeassa tahdissa päivittäiseksi polttamiseksi on nimittäin aika erilainen kuvio kuin tupakan tai kahden repsahdus-lipsahdukset. Minulla polttamiseen on aina liittynyt lapsellista kapinointia ja tuossa elämänvaiheessa irrottautuminen entisestä elämästä nosti vanhan kapina-ajatuksen esiin:  voin tehdä ihan mitä huvittaa! Vaikka polttaa! Eräänlaista vääristynyttä kaikkivoipaisuus- ja voimaantumisajattelua. Annoin itselleni luvan polttaa. Se oli vähän kuin palkinto vuosien kunnollisuudesta.

Tupakan avulla ei kukaan tietenkään voimaannu kuin korkeintaan 15 sekunniksi. Ja jopa sinäkin kröh…nautittavana aikana mielessä voi käydä mustanpuhuva ajatus äkkikuolemasta aivoinfarktiin jos ja kun tuntee nikotiinin humahtavan päähän.

Ei ihme että uuvuttaa ja uni ei tule, kun ajatuksiaan vastaan on koko ajan taisteltava ja muistuteltava itseään syistä lopettaa. Loistavia muistuttelijoita onneksi löytyy netistä paljon, tänään olen virkistänyt muistiani mm. vuoden 2013 parhaimmilla tupakavastaisilla videoilla.

Viikko takana

Pixabay smoking-kills-156516_640
Pixabay CCO 1.0

Viikon polttamattomuuden kunniaksi rujo muistutus siitä miksi ei kannata repsahtaa: tupakka tappaa! Ok, se tappaa niin pirun hitaasti että tyhmempi ei sitä älyä, mutta lukemattomat sairaudet ovat kytköksissä tupakkaan. Olen ollut todella onnekas, koska en ole sairastanut edes tupakoitsijoille tyypillisiä hengitystieinfektioita, mutta jossain vaiheessa se minunkin hyvä tuurini loppuisi jos kessuttelua jatkaisin.

Naisena, turhamaisena, ilahduttaa jo se, että elimistö saa nyt enemmän happea ja sehän näkyy suoraan mm. ihon ja hiuksien kunnossa.

Lopettavia pelotellaan aina lihomisella, mutta 50 kg painavana minulla siihen onneksi on varaa – ja asiaan voi itsekin vaikuttaa valitsemalla naposteltavansa.

Pahin vieroitusoire on yllättäen ollut karmaiseva väsymys. Tuntuu, etten aamuisin edes herää kunnolla ja vaellan läpi päivän uuvahtaneena, odottaen nukkumaanmenoa. Pakkohan tämän on hiljalleen hellittää…

Näin on ensimmäinen viikko sujunut:

  • polttaminen loppui ma 24.3. klo 14.48
  • olen säästänyt viikon aikana noin 17 e
  • olen jättänyt polttamatta 70 tupakkaa
  • en ole repsahtanut kertaakaan
  • avustin lopettamista nikotiinipitoisella sähkötupakalla ma-la
  • vieroitusoireet: ensimmäisinä päivinä päänsärkyä ja pari pientä kilahdusta, loppuviikosta armotonta väsymystä
  • vaikeusaste asteikolla 1-10: 6