Alhosta ylös

Pixabay water-lily-4462_640
Keuhkojeni värekarvat tuskin koskaan näyttävät näin kukoistavilta (eikä kenenkään, kuvassa lumpeenkukka), mutta ainakin olo on raikkaampi. Kuva Pixabaysta, lisensoitu CCO 1.0

 

Viime viikonloppu oli yhtä suurta tupakantuskaa. Lopulta turvauduin sähkötupakkaan, vaikka olin ajatellut, että en halua käyttää sitäkään ja tavallaan pitkittää lopullista nikotiinista vieroittumista. Mutta jos vaihtoehtona on sortuminen, sähkötupakka ajaa asiansa.

Itse asiassa olen aika ylpeä itsestäni juuri nyt: pääsin yli useamman tilanteen ja tuskastuttavan tukalan päivän, jolloin olisi ollut niin kovin helppo kurvata kioskin ovesta sisään ja ostaa aski tupakkaa. Maanantaina tupakoimattomuutta tuli täyteen kaksi viikkoa. Suurimman osan ajasta mieliala on ollut luonteelleni epätyypillisen synkkä, mutta pikkuhiljaa alan nähdä hyviäkin puolia. Eilen taisi olla ensimmäinen päivä kun pystyin jo hetkeksi unohtamaan tupakoinnin.

  • polttaminen loppui ma 24.3. klo 14.48
  • olen säästänyt 16 päivässä rahaa melkein 40 e
  • olen jättänyt polttamatta 160 tupakkaa
  • en ole repsahtanut kertaakaan
  • helpotin tuskaa nikotiinipitoisella sähkötupakalla
  • mielentila synkkä, ilkeä ja äreä, pientä piristymistä havaittavissa
  • vaikeusaste asteikolla 1-10: 9

Ristiriitaa vieroitusoireissa

CCO 1.0
CCO 1.0

Valitin useamman päivän jatkunutta äärimmäistä uupumusta. Se on kenties hieman helpottanut, mutta toisaalta en ole saanut pariin yöhön nukuttua kunnolla eli pian taas uuvuttaa.

Olen aina ollut ylimaallisen hyvä nukkuja, ei nukahtamisongelmia, ei katkonaisia yönunia: kellahdan sänkyyn, luen hetken, sammutan valot ja swiiips vaivun syvään uneen. Mutta nyt: pyörimistä ja puoliunisia ajatuksia joihin liittyy aina jokin unohdus tai toisto: viime yönä etsin netistä tupakoinninlopettamislaskureita ja sitä edellisenä yönä pinnailin Pinterestiin kuvia läpi yön… jotenkin ne menivät aina väärin ja kuvat piti etsiä yhä uudelleen.

Tupakkaa tekee mieli lähes koko ajan. Eilen kävelin katse maahan luotuna: en etsinyt kevätkukkia vaan metsästin silmilläni tupakanstumppeja (joita btw on aivan liikaa kaduilla rumana roskana). EN sentään niitä keräillyt – mutta kieltämättä mietin mitä teen, jos satun bongaamaan polttamattoman savukkeen. Alkaa tupakanhimo mennä jo naurettavuuksiin. Varsin tehokas esimerkki nikotiinin koukuttavuudesta: se on huume ja tupakoitsija narkomaaniin verrattava surkile.

Ainoa positiivinen yllätys on ollut se, että esimerkiksi kaupassa ja kotitöitä tehdessä olen ollut aiempaa kärsivällisempi ja levollisempi koska ei ole kiire tupakalle.

Viikko takana

Pixabay smoking-kills-156516_640
Pixabay CCO 1.0

Viikon polttamattomuuden kunniaksi rujo muistutus siitä miksi ei kannata repsahtaa: tupakka tappaa! Ok, se tappaa niin pirun hitaasti että tyhmempi ei sitä älyä, mutta lukemattomat sairaudet ovat kytköksissä tupakkaan. Olen ollut todella onnekas, koska en ole sairastanut edes tupakoitsijoille tyypillisiä hengitystieinfektioita, mutta jossain vaiheessa se minunkin hyvä tuurini loppuisi jos kessuttelua jatkaisin.

Naisena, turhamaisena, ilahduttaa jo se, että elimistö saa nyt enemmän happea ja sehän näkyy suoraan mm. ihon ja hiuksien kunnossa.

Lopettavia pelotellaan aina lihomisella, mutta 50 kg painavana minulla siihen onneksi on varaa – ja asiaan voi itsekin vaikuttaa valitsemalla naposteltavansa.

Pahin vieroitusoire on yllättäen ollut karmaiseva väsymys. Tuntuu, etten aamuisin edes herää kunnolla ja vaellan läpi päivän uuvahtaneena, odottaen nukkumaanmenoa. Pakkohan tämän on hiljalleen hellittää…

Näin on ensimmäinen viikko sujunut:

  • polttaminen loppui ma 24.3. klo 14.48
  • olen säästänyt viikon aikana noin 17 e
  • olen jättänyt polttamatta 70 tupakkaa
  • en ole repsahtanut kertaakaan
  • avustin lopettamista nikotiinipitoisella sähkötupakalla ma-la
  • vieroitusoireet: ensimmäisinä päivinä päänsärkyä ja pari pientä kilahdusta, loppuviikosta armotonta väsymystä
  • vaikeusaste asteikolla 1-10: 6