Valitin useamman päivän jatkunutta äärimmäistä uupumusta. Se on kenties hieman helpottanut, mutta toisaalta en ole saanut pariin yöhön nukuttua kunnolla eli pian taas uuvuttaa.
Olen aina ollut ylimaallisen hyvä nukkuja, ei nukahtamisongelmia, ei katkonaisia yönunia: kellahdan sänkyyn, luen hetken, sammutan valot ja swiiips vaivun syvään uneen. Mutta nyt: pyörimistä ja puoliunisia ajatuksia joihin liittyy aina jokin unohdus tai toisto: viime yönä etsin netistä tupakoinninlopettamislaskureita ja sitä edellisenä yönä pinnailin Pinterestiin kuvia läpi yön… jotenkin ne menivät aina väärin ja kuvat piti etsiä yhä uudelleen.
Tupakkaa tekee mieli lähes koko ajan. Eilen kävelin katse maahan luotuna: en etsinyt kevätkukkia vaan metsästin silmilläni tupakanstumppeja (joita btw on aivan liikaa kaduilla rumana roskana). EN sentään niitä keräillyt – mutta kieltämättä mietin mitä teen, jos satun bongaamaan polttamattoman savukkeen. Alkaa tupakanhimo mennä jo naurettavuuksiin. Varsin tehokas esimerkki nikotiinin koukuttavuudesta: se on huume ja tupakoitsija narkomaaniin verrattava surkile.
Ainoa positiivinen yllätys on ollut se, että esimerkiksi kaupassa ja kotitöitä tehdessä olen ollut aiempaa kärsivällisempi ja levollisempi koska ei ole kiire tupakalle.
Mut toisaalta... 